Kaiken maailman kuulumisia

Turku / Åbo

Terkut visiitiltäni Suomen Turuuust! Meillä oli tuossa kahden viikon tervetullut spring break ja päätin aika viime metreillä matkustaa Suomeen nauttimaan lomasta. Tämä oli jo toinen visiitti Suomeen elokuun lähdön jälkeen, sillä olin käymässä myös viime lomalla helmikuun alussa. Silloin olin maisemissa vain viikon verran ja tuntui, että aika meni ihan hirveällä tahdilla. Hyvä, että nukkua ehti. Nyt tällä spring breakilla oli tarkoitus ottaa rennommin ja keskittyä treenailemaan ja lepäilemään matalammalla tahdilla. Noh, sanotaanko näin, ettei se rentous ihan aukottomasti onnistunut tälläkään kertaa. Mutta kokonaisuudessaan loma oli tosi onnistunut.

Ensimmäisellä lomalla pääsin fiilistelemään lunta ja jäätä.

Metsä <3

Koiratreffit - mitä luksusta!

Isä-tytär-päivän viettoa.
Perinteinen metsälenkki ja makkaranpaistot.

Äitin kanssa hemmottelua.

Nämä mun rakkaat tytöt. <3

Huima seikkailu alkakoon

Qatar-huuman lähettiläs

Suurin osa Doha-ystävistä matkusti joko Suomeen tai Dohan ulkopuolelle. Itsekin kovasti mietin vaihtoehtoa, että lähtisin reissun päälle uusiin maisemiin. Niin paljon kuin olenkin oppinut nauttimaan yksin matkustamisesta, tällä kertaa se ei tuntunut mukavimmalta vaihtoehdolta. Lisäksi pitkän googlettelun tuloksena mikään lähikohde ei tuntunut siltä, että olisin halunnut lähteä seikkailemaan. Ne asiat, joista aina eniten ulkomailla nautin ovat ympäröivät minua nyt koko ajan – lämpö, meri, hiekkaranta. Ajatus ulkoilusta keväisissä Suomen keleissä tuotti suurempaa innostusta kuin ajatus rannalla pötköttämisestä. Noh, sanotaanko näin, että kun lähdön hetki koitti, saattoi myös iskeä pieni harmitus ja haikeus, nimittäin täydelliset +27 asteen lämpötilat ja hiekkaranta jäävät taakse. Yritin puhua itselleni järkeä ja muistutella, etteivät ne olosuhteet sieltä karkaa minnekään. Lentokoneessa ajatus Suomeen tulemisesta alkoi taas tuntua jo paljon paremmalta.

Suomeen on tuntunut yleisesti ottaen mukavalta ja kotoisalta palata. Pelkäsin etukäteen, tuntuisiko koti enää lainkaan kodilta. Kotoisa olo valtasi minut kuitenkin heti kummallakin kerralla, kun astelin omasta ulko-ovesta sisään. Oma vaikutuksensa on varmasti nelijalkaisella karvakaverillani. Vaikka koti tuntuu kotoisalta, olen huomannut, että siirtymä Qatarista Suomeen on kuitenkin henkisesti melko haastava. Mieli ei pysy yhtä nopeasti perässä. Jotenkin sitä on kovin ristiriitaisissa fiiliksissä ja tavallaan joutuu vaihtamaan todella erilaisesta roolista ja ympäristöstä toiseen. Ja sitä on erittäin vaikea selittää kellekään läheiselle. Vaikka Suomessa kaikki rakkaat on lähellä, olen kummallakin lomalla kokenut suurta yksinäisyyttä. Ihanista hetkistä huolimatta on jotenkin on vähän irrallinen olo, ikään kuin ei kuuluisi minnekään. Suomessa ollessa myös huomaa asiat, joista on jäänyt paitsi. Se harmittaa ihan hirveästi. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että haluaisin palata Suomeen. Sen myötä vain tiedostaa, minkä hinnan oikeastaan joutuu maksamaan siitä, että elää kaukana. Kummallakin kerralla ensimmäiset päivät ovat olleet omalla tavallaan vaikeita, ja jatkossa Suomessa lomaillessani aion kiinnittää huomiota siihen, että varaan itselleni riittävästi aikaa sopeutumiseen. En siis buukkaa ensimmäisiä päiviä täyteen ohjelmaa. Se ainakin tuntuisi olevan itselleni tärkeää huomioida.

Ihana iskä jaksaa aina hakea ja viedä kentälle.

Väsynyt matkustaja perillä kakkoskodissa.

Rakas karvakaverini

Ristiriitaisen fiiliksen rinnalla olen tuntenut kummallakin lomalla erityisen suurta kiitollisuutta siitä, minkälaisia ihmisiä ja asioita ympärilläni Suomessa on. Arvostus erityisesti luontoa kohtaan on kasvanut entisestään.  Olen aina tykännyt ulkoilla, mutta nyt se tuntuu todella luksukselta ja Suomen luonto erityisen rakkaalta. Ensimmäisinä päivinä kummallakin lomalla vain ihmettelin ja katselin lumoutuneena ympärilleni – tutut, mutta silti niin vieraan tuntuiset asiat tuntuivat maagisilta. Kävelyretki koiran kanssa kaupunkiin, Tuomikirkon ohi jokirantaa pitkin. Pyörällä kauppaan. Bussilla eväsretkelle aurinkoiselle Ruissalon saarelle, jossa bongasin joutsenia. Pienet asiat antavat suuria ilon aiheita. Luonnon lisäksi omassa tapauksessani moni niistä liittyy läheisesti ruokaan. Äärettömän ihanaa oli myös kokoontua hyvän ruuan tai herkkujen äärelle rakkaan ystävän tai ystävien kanssa.

Kaikesta tästä nousee pintaan ikään kuin sellainen Suomi-huuma - sellaista tilaa, jossa tuntuu kuin kokisit kaiken ensimmäistä kertaa. Kaikki tuntuu upealta ja on suunnattoman kiitollinen olo kaikesta. Erityisesti pienistä, arkisista asioista ja hetkistä.

Neiti kevät!

Lahdessa kakut huiviin ja kuuntelemaan Sannia.

Prinsessoja ja astronautteja. 2080-luvulla.

Helsinki-herkuttelua

Ihanaa, kun lyhyen turinatuokion jälkeen tuntuu
aivan kuin ei olisi koskaan ollutkaan pois.

Pientä huikopalaa @Tintå

Pyörällä kauppaan! Mikä fiilis!!

Pihvi päivässä pitää positiivisena.

Sisko ja sen veli.

Aina on aikaa gagguilla.

Tätä on ollut hurja ikävä.

Kevyet leffaherkut äitin kanssa.

Eväsretki Ruissaloon.
Ensi kerralla heinäkuussa sitten vähän erilaisissa merkeissä.

Joutsenet on back.

Blogi on elellyt hiljaiseloa pitkään. Tiedän, että olen surullisen huono pitämään yhteyttä Suomeen. Jotenkin arki imaisee pyörteisiinsä – tiedättehän, samalla tavalla kuin missä tahansa, missä elää sitä tavallista arkea. Lisäksi täällä sitä elää ihan erilaisessa todellisuudessa. Eroa Suomen ja Qatarin arjen välillä on vaikea selittää, kummassakin on tavallaan ihan omat kirjoittamat sääntönsä. Se mikä tuntuu Suomessa paheksuttavalta, on täällä toisinaan jopa normaalia. Kun elää arkea pitkään tässä ympäröivässä yltäkylläisessä ja äärettömän ristiriitaisessa ja paikoin jopa epäreilussa todellisuudessa, tulee olo, ettei osaa, pysty tai oikein edes jaksa selittää tätä maailmaa muille. Tämä on ehkä se suurin haaste myös siinä, kun matkustaa Qatarista Suomeen. Hyppää täysin toisenlaiseen kulttuuriin, eikä niitä omia fiiliksiä tavallaan pysty selittämään kenellekään läheiselle. Kun hädin tuskin pystyy tiedostamaan itse, miksi on niin levoton ja ristiriitainen olo.

Elo Qatarissa näyttää varmasti luksukselta. Käy siivooja. On kynsihuoltoa. Syödään paljon ulkona. On viikonloppubrunssia. Ihania ystäviä ympärillä. Auringonpaistetta. Varvassandaaleja ja kuumaa hiekkaa. Upeita maisemia. Ja nämä asiat todella tuntuvat ihanilta. Olo on monessa mielessä etuoikeutettu. En voi sitä kieltää.

Treenimaisemat on kohdillaan.

Oman ”luksusarjen” takaa löytyy kuitenkin myös paljon sellaista, mikä ei näy tai mitä ei osaa selittää. Ne tuntuvat ehkä muiden korviin täysin vähäpätöisiltä asioilta. Itselle ne voivat tietyssä hetkessä olla melko isoja asioita. Välillä kaikki on niin vierasta tässä erilaisessa, vaikkakin kiehtovassa kulttuurissa. Ei voi muuta kuin hämmästellä. Joskus iskee hillitön ikävöintihetki. Välillä on tosi yksinäinen olo. On huono päivä ja haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä työstäsi yhtään mitään. Yrität kokata ja kaupasta ei löydy sitä, mitä tarvitset. Ei vaikka etsit kolmeen kertaan koko paikan läpi. Iskee turvaton olo, kun pienten asioiden hoitaminen vaatii Suomeen suhteutettuna ääretöntä kärsivällisyyttä ja ponnistelua. Ai puuttuu leima. Noh, onneksi en ottanut kuin töistä tätä varten vapaata. Ai pitää saada lisää allekirjoituksia. Säännöt muuttuivat juuri. Työssä paineet on ihan erilaiset kuin mitä on ennen kokenut. Riittääköhän tämä, mitä teen? Ollaanko panokseeni tyytyväisiä?

Ja samaan aikaan täällä näkee sivusilmällä myös niin erilaisen maailman, joka menee välillä todella vahvasti ihon alle. Ihmiset tienaavat täysin olemattomia ja jopa pelkäävät työnsä puolesta. He elävät vain työlle ja nukkuvat hetken, silloin jos ehtivät. Kaikki tämä pyritään pitämään mahdollisimman hyvin pois näkyvistä. Tästäkin huolimatta heillä olosuhteet saattavat olla täällä paremmat kuin kotimaassa. Suurin osa pienestä palkasta lähetetään perheelle, joka on jäänyt kotiin. Tasa-arvoisuus on kovin vieras käsite. Se on surullista, mutta myös omaa ajattelua avartavaa. Välillä kokee todella suurta arvoristiriitaa. Toisaalta joutuu täällä ollessa myös hyväksymään joitakin sellaisia asioita, jotka ovat omien arvojen vastaisia ja joihin ei pysty vaikuttamaan. On pakko sopeutua ympäristöön, sillä muuten täällä ei pysty asumaan ja elämään.

Lääkkeeksi ahdistusta lievittämään

Silti en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Koen olevani etuoikeutettu, että saan olla täällä. Tehdä tätä työtä. Olla osa tätä koulua, työyhteisöä. Oppia uutta täysin erilaisesta kulttuurista. Oppia niitä tuhansia asioita itsestäni ja elämästä, joita yksin ulkomailla asuminen opettaa. Mutta jos yhteydenpito tuntuu takkuavan täältä suunnalta, se ei tarkoita, etten välittäisi tai ajattelisi teitä. Usein.

Viime viikot ennen lomaa olivat tiukasti työntäyteisiä. Meillä kouluvuosi koostuu kolmesta termistä ja jokaisen termin päätteeksi annetaan todistus. Jos arviointi tuntui jos Suomessa työskennellessä tuskaiselta, täällä ollaan vielä ihan eri sfääreissä. Yhden oppilaan kohdalla on osattava miettiä useille rasteille oikeita paikkoja ja sen lisäksi vielä osattava kirjallisesti kertoa oppilaan osaamisesta kullakin osa-alueella erikseen. Kun nyt olen kahdesti tästä puristuksesta selvinnyt, voin sanoa, että raskaalta maratonilta se tuntuu. Enkä väitä, etteikö arviointi olisi sitä aina, mutta täällä se on tuntunut erityisen suurelta uurastukselta. Samaan aikaan ympärillä pyörii perus työarki, ja riittämättömyys alkaa väkisin nostaa entistä enemmän päätään. Valehtelematta voi sanoa, että oli uurastuksen jälkeen ylpeä olo siitä, että selvisin tälläkin kertaa rutistuksesta! Loma tuli (kuten se yleensä aina tulee) tarpeeseen.

Vika päivä ennen lomaa.
Ja koska ei oppilaita,
rebel laittaa tennarit ja farkut jalkaan.

Work hard!

Muuten työssä tuntuu, että alkaa olla hyvä vaihde päällä. Vaikka olen monen asian suhteen vielä alussa, tuntuu, että vihdoin minä johdan työtäni eikä työ minua. On joka päivä hyvä fiilis mennä töihin. En voi sanoa, etteikö työ olisi raskasta, mutta samalla nautin siitä kovasti. Merkittävä osa sitä on huomata kehitys paitsi oppilaissa, myös itsessäni. Siksi olen suunnattoman onnellinen, kiitollinen ja myös suoraan sanottuna ylpeä siitä, että sain muutama viikko sitten kuulla, että saan jatkaa täällä myös ensi vuonna. Tiedän jo tässä kohtaa, että toinen vuosi tulee olemaan eri tavalla rankka, mutta uskon ja melko varmaksi jopa tiedän, että moni asia omassa työskentelyssä tulee myös tulee helpottamaan. Tuntuu todella hyvältä tietää, että sama koti ja samat maisemat odottavat elokuun lopussa.

Työn tähtihetkiä:
"Thank you for making me good boy."

Olen kiitollinen siitä, että saan jatkaa
näissä after work merkeissä vielä tulevana lukuvuotena.

Minä, field ja paahtava helle jatkamme yhteiseloa elokuussa.

Suomi-loman jälkeen sää on hellinyt meitä entisestään. Tai vähän riippuu keneltä kysytään. Itse nautin suunnattomasti lämpimästä ja huomaan, että kroppa on alkanut tottua kuumuuteen tosi hyvin.  Olen tainnut syntyä lämpötilan suhteen täysin väärään maahan. On todella ihanaa, kun käpälät eivät mene koko ajan tunnottomiksi eikä tarvitse pukea useita kerroksia päällekkäin. Tällä hetkellä lämpötila nousee päivisin n. 36-37 asteeseen. Yksi päivä olimme työpäivän jälkeen hetken aikaa rannalla ja kun aurinko alkoi laskea, alkoi tuntua viluiselta ja iho meni kananlihalle. Kun vilkaisin lämpötilaa, se näytti 30 astetta. :D Alkuvuodesta saimme useamman kerran sateita ja ukkoskuuroja. Olen kuullut jonkun sanovan, ettei täällä Dohassa ole moneen vuoteen satanut yhtä paljon, kuin tänä "talvena".

Salamashow omalla parvekkeella

Merkku ja minä olemme olleet uskollisia
rannalla oleskelijoita koko "talven".

Nyt on kelit vihdoin kohdillaan!

Kuten mainitsin, vapaa-ajan vietto on täällä melko lailla erilaista kuin Suomessa. Viime viikot, oikeastaan jopa kuukaudet ovat koostuneet työn lisäksi myös monista nauruista ja uusista kokemuksista. Maaginen synttäriyllätys paikallisen hotellin altaalla. Useampia pilvisiä sadepäiviä, joiden piristyksenä on toiminut ystävien ihana seura (ja uusi rakkauteni döner kebab). Sähkökatko, jonka aikana ehti hyvällä syyllä kunnolla pysähtyä ja hämmästellä maailmaa. Ruuasta on riittänyt iloa useassa eri yhteydessä, sen kaikissa eri muodoissa ja äärimmäisyyksissä. Ehkä se kertoo riittävästi, että löysin brunssin, jossa oli suklaakellari, kakkuhuone ja karkkibuffet. Olin aika innoissani. :D Elämäni ensimmäinen afternoon tea oli myös erittäin ihana kokemus! Ja hei – olen päivittänyt itseni 2016-luvulle ostamalla vihdoin oman tv:n. Koti tuntuu entistä enemmän kodilta – paikalta, jossa voi ottaa rennosti ja pysähtyä. Hassulla tavalla tv:llä on siinä oma merkityksensä. 

Kuvat kertokoot viime kuukausien kohokohdista.

Överisynttärijuhlintaa paikalliseen tapaan.

Meidän saarelle iski sähkökatkos -
mikä ihana tekosyy ostaa lisää kynttilöitä.

Aamujooga kynttilän valossa.

Vauvasuihkuilua

Viikonlopunaloitusjädet 

Meidän suosikki olohuone

Tämä ihana ja aurinkoinen kolmekymppinen
valmistautumassa afternoon tealle.

Ensin piti valita tee. Hajun perusteella.

Ja sitten piti osata käyttää
kaikkia näitä välineitä.

Mutta sitten alkoi tapahtua.
Olisittepa nähneet ilmeeni,
kun jokaiselle kannettiin tällainen eteen. 

Välillä joutui vähän itsekin tarjoilemaan.
Jennyn tyylinäyte.

Perus shoppailureissu

Friday brunch @ Four Seasons

Pieniä maistiaisia

Se tunne, kun kuulet,
että brunssilla on
suklaahuone, kakkuhuone, kolme suklaaputousta ja karkkibuffet.

My new family member

Oli myös hauska huomata, että kun Doha-porukkamme alkoi viime loman alkaessa lähteä eri suuntiin, monelle meistä tuli vähän jopa haikea olo olla kaksi viikkoa erossa. Porukka on hitsautunut aika tiiviiksi ja ystävien sijaan kutsuisin ympärillä olevia läheisimpiä ihmisiä jopa perheeksi. Oli ihana nähdä kaikkia loman jälkeen, kokoontua yhteen ja jatkaa hulvatonta meininkiä ja juttuja juuri siitä, mihin lähtiessä jäätiin. Ja työssä tuntuu hyvin pitkälti samalta – on mukava palata sellaisten fiilisten äärelle, että minähän oikeastaan handlaan jo vähän tämän homman ja porukka ympärillä on timanttinen.

Jälleennäkemisen riemua lentokentällä.

Tänään lähti elämäni ensimmäinen sima alulle, jännityksellä odotan lopputulosta. Tuoksu vähän jo muistuttaa simaa. Myös munkkien valmistukseen aion ryhtyä huomenissa. Ikeasta löysin myös muutamat koristeet, jotka toimikoot kodissani vapputunnelman tuojana. Nyt koristelemaan suklaakakkua ja suuntaamaan Suomi-porukan vappujuhliin. Olen ehdoton sesonki-ihminen ja vappu on yksi lempparijuhlistani.

Vapun kunniaksi
mun parvekkeelle koitti kesä!

Wappufiilistelyä

Nauttikaa vappuhulinoinnista! Olen henkisesti läsnä aattona Pohjan kulmalla painamassa ruskean sävyistä valkolakkiani päähäni sekä raahaamassa miljoonaa kiloa ruokaa ja juomaa Vartiovuorenmäelle vapunpäivänä rapeassa olotilassa. Jokken Jallujatkoista nyt mitään puhumattakaan. On ikävä teitä, ihanat! Riemukasta vappujuhlintaa sekä ihania aurinkoisia kevätpäiviä Suomeen! Toukokuu on huikea kuukausi. Muistakaa seurata joka päivä siitä, kuinka luonto herää pikkuhiljaa eloon. Se jos joku on ihmeellistä!