Reviirin laajennuspuuhia

Intercontinental Doha, 55th floor

Ekasta työviikosta on selvitty, ja kyllä viikko hurahti sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. Opin, että ekaluokkalaiset (kuusivuotiaat) oppilaat ovat yllättävän kovaäänisiä ja vikkeliä. Onneksi kuitenkin positiivisessa mielessä!

Viikonloppu oli kuitenkin enemmän kuin tervetullut. Itse en kuulu lainkaan aamuihmisiin, sen sijaan iltaisin jaksaisin valvoa ja touhuta vaikka kuinka paljon. Niinpä tällä viikolla olen ollut aivan silmät ristissä, kun arkisin herätys on klo 05. Ja siihen tietysti kaksi herätyskellon torkutusta päälle! Täällä on aamuisin melkoiset liikenneruuhkat, joten olemmekin pienellä porukalla suunnannut aamuisin töihin jo klo 06 lähdöllä, jolloin ruuhka ei ole teillä vielä mahdoton. Näin ollen matkaan ei kulu turhaa aikaa ja ruuhkassa seisomisen sijaan saamme hyödynnettyä ajan tehokkaasti töitä tehden. Aamut ovatkin olleet oikeasti mukavia, kun on työpaikalla saanut hengähtää ja valmistella uutta päivää kiireettä. Ongelma on vaan se, että ajoissa nukkumaan meneminen on itselleni ihan mahdotonta! Sitä ei yhtään helpota pienet päiväunet, jotka saattavat toisinaan hiukan venähtää... Olemme myös työ/kämppäkaverini kanssa ihan mahdoton tiimi, sillä olemme molemmat tosi iltavirkkuja ja saatamme höpötellä helposti yli keskiyöhön kaikesta mahdollisesta, emmekä malta mennä nukkumaan. Joka aamu lupaamme toisillemme, että tänään sitten ihan tosissaan mennään ajoissa nukkumaan. Ja samasta tilanteesta löydämme itsemme taas illalla. Yhtä mahdottoman samanlaisia olemme monen muunkin asian suhteen, joten todellinen tehokaksikko meistä on muodostumassa! :D

Viime viikonloppu hurahti jotenkin aivan liian nopeasti ohi, kun emme tehneet oikein mitään ihmeellistä (ikeaa lukuun ottamatta) ja toisen vapaapäivistä vietimme töissä valmistelemassa ekaa viikkoa. Tämä viikonloppu on ollut ihan toista maata ja on tuntunut todella piristävältä.

Torstaina kävin katsomassa kolmea uutta asuntoa, joista yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Merkittävin parannus tässä toisen kerroksen asunnossa oli se, ettei se haissut pätkääkään röökiltä. Todellinen upgreidaus edelliseen asuntoon verrattuna! Jouduin luopumaan upeasta kanaalinäköalastani, mutta sain tilalle merinäköalan sekä näkymät vastapäiseen superluksushotelliin, joka on valaistuna illan pimeydessä todella upea näky! Makuuhuoneen ikkunasta näkyy kauas merelle ja heti ensimmäisestä vilkaisusta saakka olo tuntui todella kotoisalta. Mikäs siinä on Turun tytön ollessa, kun on merta näkyvissä.

Uuden kodin merinäköalat makkarista

Huikea olohuone!

Olkkarista näkyy
 luksushotelli Kempinskiin

Tämä tuleva asuntoni on hiukan eri mallinen kuin useat muut, joita olemme viikkojen aikana tällä alueella nähneet, sillä kyse on kulmahuoneistosta. Valehtelematta haukoin henkeä, kun astelin torstaina ekaa kertaa asuntoon ja näin valtavan olohuoneen, joka on todella avara ja valoisa. Varmaan ainakin kaksi kertaa isompi kuin siinä asunnossa, mikä oli itselleni alun perin ajateltu. Asunnossa on myös peräti kaksi parveketta. Voin kertoa, että siinä kohtaa aloin olla jo aika myyty. Mietin päätöstäni kolmen tsekkaamani asunnon välillä ehkä noin 1,5 tuntia. Sanoisin, että itseni kaltaiselle todella huonolle päätöksentekijälle suoritus oli erinomainen. Päätöksentekoprosessin päätteeksi laitoin välittäjälle viestiä, että otan merinäköalahuoneiston. Loistava aloitus viikonlopulle! Huomenissa pitäisi tulla tieto, kuinka kauan asunnon valmiiksi saaminen kestää, sillä pinnat täytyy tuttuun tapaan remontoida ensin, ennen kuin uusi vuokralainen voi muuttaa sisään. Oli myös ihana plussa, että uusi asunto sijaitsee samassa talossa, jossa jo tällä hetkellä matkalaukkujeni kanssa kaverin nurkissa asustelen. Eipä tule siis pitkä muuttomatka, ja tuskin kovin kauhea ikäväkään ehtii muodostua, kun vierailemaan pääsee niin helposti. En malta odottaa matkalaukkuelämän päättymistä!

Rankan viikon jälkeen perjantain vapaa kului lepäillessä - pystyin jopa kieltäytymään Ikeasta. On vierähtänyt jo yli viikko ilman yhtäkään Ikea-reissua. Voin todellakin olla ylpeä suorituksesta!

Perjantai-illalla lähdimme työkavereiden kanssa viettämään iltaa keskustahotellin Intercontinental Dohan upean näköalaravintolan 55. kerrokseen. Doha näytti korkeuksista katsottuna mielettömän upealta! Tämän visiitin jälkeen päätimme mennä paikallisten suosiman hotellin terassiravintolaan kokeilemaan Shisha-vesipiippuja. Niitä näkee täällä käytettävän vähän joka paikassa. Tunnelma hotellin terassilla oli tosi hauska ja saimme nauraa vedet silmissä toistemme jutuille. Oli siis todellakin rentouttava ilta!

Kaikki Dohan naiset

Perjantaina pääsimme todistamaan myös todella äärimmäisiä sääolosuhteita – nimittäin muutaman minuutin kestänyttä sadekuuroa. Voitteko uskoa, siis ihan tuli vettä taivaalta alas? Aavikolla! Ja siihen päälle vielä ukkonen, niin kyllä riitti säässä ihmettelemistä kerrakseen. Tai no, meille muutaman viikon Dohassa asuneille suomalaisille sääolosuhteet alkoivat Suomen kesän jäljiltä tuntua jopa kotoisilta. Tosin sadetta kesti vain pienen hetken ajan. Joku tiesi kertoa, että moista poikkeuksellista sääilmiötä ei ole täällä nähty syyskuussa ainakaan moneen, moneen vuoteen! Lauantaina asia kuitenkin korjaantui ja oli taas tuttuun tapaan niin järkyttävän kuuma, ettei vaan yksinkertaisesti ole voinut lähteä rannalle, vaikka kovasti olisi mieli tehnytkin. Hiki alkaa virtaamaan välittömästi, kun vaan astuu ulos ilmastoidusta tilasta.

Tänään lauantaina teimme lyhyen tutkimusmatkan lähiympäristöömme ja löysimme Pearlin naapurustosta mahtavan Italialaisen ravintolan ja herkuttelimme superhyvällä pizzalla. Mikä loistava tapa päättä todella hyvä ja rentouttava viikonloppu!

Sunset in the Pearl

Moni asia täällä alkaa olla asettumassa ja arki hakee paikkaansa. Suurimpia haasteita täällä aiheuttaa tällä hetkellä oikeastaan paikallisen ID-kortin puuttuminen. Tulemme saamaan kortit todennäköisesti viikon sisään, mutta ennen kortin saamista yllättävän moni asia on täällä ollut hankalaa. Eikä kortin hakeminenkaan ole ollut mikään yksinkertainen prosessi, on tarvittu kaikenlaisia lääkärin tutkimuksia, veriryhmän määritystä, sormenjälkien tallentamista järjestelmään, silmien skannausta… You name it! Varmaan arvaatte, ettei mutkilta ole säästytty prosessin suhteen, vaikkakin työnantaja onkin ollut prosessissa valtavana apuna ja järjestänyt asiat tosi hienosti! Se on helpottanut monimutkaiseksi tehtyjen asioiden etenemistä. Kaikkeen kun täällä ei kuitenkaan voi vaikuttaa.

Autolla ajaminen ei käytännössä ole mahdollista (ainakaan vakuutusteknisistä syistä) ennen kuin kortti on hallussa. Siispä kuljemme toistaiseksi vielä joka ikiseen paikkaan taksilla. Tai ”vanhojen” suomalaisten kyydillä. Se alkaa nyt kolmen viikon jälkeen kovasti turhauttamaan, vaikkakaan en erityisen innolla odota myöskään ratin taakse hyppäämistä. Sen verran eläimellistä on meno liikenteessä, ainakin kyydissä istujan silmistä katsottuna. Mikä erikoisinta, ilman ID-korttia ei ole asiaa maan ainoaan alkoholipuotiin, jossa myydään sekä alkoholia että possun lihaa. Mistään muualta täältä possua ei käytännössä juurikaan saa. Ravintoloidenkaan valikoimissa ei ole possuvaihtoehtoja. ID-kortin saatuamme tarvitsemme kaupankäyntiä varten vielä työnantajalta luvan kyseisten tuotteiden ostamista varten. Alkoholia saa ostaa tietyllä summalla, joka on muistaakseni 10 % kuukauden palkkatuloista. Olen ymmärtänyt muiden puheista, ettei meistä kukaan käytännössä pysty juomaan sitä määrää, joka olisi mahdollista luvan avulla ostaa. Ensimmäisestä alko/possukauppavierailusta tulee varmastikin ikimuistoinen kokemus!

ID-kortin puuttuminen aiheuttaa myös sen, ettei muiden perheenjäsenten oleskelulupahakemuksia voi laittaa alulle.  Käytännössä tämä on osalla työkavereistani tarkoittanut sitä, ettei oma lapsi välttämättä pääse aloittamaan koulunkäyntiä muiden mukana nyt koulujen startatessa. Tässä on paljon vaihtelua eri koulujen välillä, mutta käytännössä kertoo siitä, kuinka tärkeistä asioista ID-kortissa on kyse (alko ja possuostosten lisäksi ;) ). Emme myöskään saa käyttöömme paikallisen pankkitilimme nettipankkitunnuksia emmekä paikallisen tilin luottokorttia. Käytännössä paikassa kuin paikassa on hyvä varautua siihen, ettei asiat välttämättä luonnistu ennen ID-kortin saamista. Onneksi meidän työntekijöiden osalta prosessi alkaa olla loppusuoralla. Sitten tosiaan osalla alkaa samat prosessin vaiheet perheenjäsenten lupien kanssa. Kärsivällisyys kunniaan (tässäkin asiassa)!

Koska arki vielä hakee paikkaansa, oma koti odottaa emäntäänsä ja kamat pysyvät pakattuna matkalaukkuihin, voisi tätä elämistä kokonaisuudessaan kutsua epäsäännölliseksi. Ja valitettavasti epäsäännölliseen elämään kuuluu tällä hetkellä myös erittäin epäsäännöllinen syöminen. Käytännössä syömme 95 %:sti ulkona tällä hetkellä. Ja aivan mitä sattuu. Voin kertoa, että healthy life –lupauksia on tehty ahkeraan lähes päivittäin. Säännöllisten ja terveellisten ruokailuiden lisäksi alan kaivata kovasti liikkumaan pääsemistä. Täällä se käytännössä tarkoittaisi membershipin hankkimista järjettömän hintaisiin kuntokeskuksiin, jotka toimivat hotellien yhteydessä. Varsinkin tällä hetkellä ulkona liikkuminen ei ole järkevää, koska keli on yksinkertaisesti liian kuuma! Olen selvitellyt kolmen kiinnostavimman paikan hintoja ja tarjontaa. Hyvä puoli on se, että keskukset tarjoavat monipuolisesti mahdollisuuksia liikkua. Paikka, johon itse aion liittyä jäseneksi toivottavasti jo heti ensi viikon alkupuolella, tarjoaa jäsenille ohjattuja ryhmäliikuntatunteja (sisältäen joogaa, pilatesta, zumbaa ja Les Millsin tunteja), kuntosalin vapaan käytön, uima-altaat (myös matkan uimista varten) sekä saunatilat. Tässä yhdistyy niin moni itselleni tärkeä laji ja elementti, että olen siitä valmis jonkin verran maksamaankin. Ja suolaisen kuukausittaisen hinnan maksamisen myötä ei ole kovin vaikea motivoida itseään treenaamaan (ainakin näin uskottelen itselleni… ;) ). Uskon, että myös mielen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen kannalta on erittäin tärkeää, että on mahdollisuus harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Toivon, että paikka pystyy täyttämään korkeat odotukseni. Kerron myöhemmin, kuinka muikkelin käy! Ja jos ei ala treenaamisesta sanallakaan mitään blogipäivityksissäni kuulua, niin ystävät rakkaat – muistuttakaa, että kerroin syyskuussa aikovani liikkua tulevan vuoden aikana pal-jon ja kyselkää, että miten projekti etenee! :D

Huomenna! Huomenna alkaa se healthy life!

Mut eka on pakko
syödä nää
IKEAsta ostetut suklaat
pois kuljeksimasta!

Nyt on aika kääntää katseet uuteen viikkoon! En tiedä montako kuukautta kestää oppia, että se lauantai-ilta tarkoittaa meillä täällä nykyään uuteen viikkoon valmistautumista, eikä totuttua rentoa vapaailtaa, josta kaikkien teidän facebook-päivitykset kertovat. 

Siispä ansaittua ja ihanaa viikonloppua sekä aurinkoisen lämmintä sunnuntaita sinne suuntaan! <3