Kuumat kuulumiset Dohan vilinästä

Qatarissa viikon vapaapäivät ovat perjantai ja lauantai. Näin ollen viikon ensimmäinen työpäivä on siis aina sunnuntai. Ensimmäisen Dohassa asutun viikon aikana on ollut päivistä muutenkin aivan sekaisin, mutta kun joku viime torstaina kyseli, onko suunnitelmia viikonlopuksi, aloin päästä mielessäni tuttuun viikonloppumoodiin. Kukapa ei tykkäisi siitä tunteesta, kun tietää, että saa parina päivänä nukkua pitkään, chillailla kiireettömästi ja treenata ajan kanssa. Varmaan tulevien viikkojen myötä viikonloppuja oppii arvostamaan entistä enemmän, on meinaan varmasti kaikin puolin rankkoja ja kiireisiä työviikkoja edessä.

Ihana työtoverini ehdotti, jospa lähtisimme porukalla brunssille perjantain eli tämän maan virallisen viikoittaisen pyhän kunniaksi. Ja meikähän ei koskaan kieltäydy ruuasta! Päädyimme kokeilemaan Radison Blu hotel Dohaa. Siellä Hyde Park Coffee Shop tarjosi ihan uskomattoman brunssielämyksen! Ruokaa oli enemmän kuin silmät pystyivät yhdellä katsomisella ymmärtämään. Itse henkilökohtaisesti tietenkin otin heti alkuun kunnon huumat ja tuuletukset jälkiruokapöydän antimista. Voin käsi sydämellä vannoa, että paras jälkkäripöytä IKINÄ!!  Ja se on meikäläiseltä paljon sanottu. Jo siinä kohtaa tiesin, että hiukan suolainen hinta on joka Qatar Riyalin arvoinen. Muutenkin kokemus oli ehdottomasti positiivinen ja uskon, että koko seurueelle jäi paitsi hyvä mieli, myös erittäin pinkeät vatsat! Toisaalta; se että hotelli on ulkoapäin valtavan kultaharkon näköinen ja pitää sisällään yhteensä 19 erilaista ravintolaa/baaria, kertoo aika paljon kokonaisuudesta.

Seriously?! Suklaaputous?!

Qatarissa alkoholipolitiikka on uskonnollisista syistä hyvin tiukka, eikä missään kaupassa ole myynnissä alkoholia. Kuulin, että koko maassa on yhteensä yksi kauppa, joka myy alkoholia. Sieltä ei kuitenkaan voi kuka tahansa tehdä ostoksia, vaan on oltava oma ID-kortti sekä työnantajalta jonkinnäköinen lupa alkoholin ostamiseen. Osa hotelleiden ravintoloista tarjoaa mahdollisuuden nauttia alkoholillisia juomia, mutta kaiken kaikkiaan alkoholin nauttiminen on erittäin rajoittunutta maassa. Siksi voitte ehkä kuvitella, kuinka innoissamme olimme kun saimme huomata, että brunssilla olikin mahdollisuus nauttia pari lasia kuohuvaa ruuan ohessa.

Tuntuu, että kuumuus on verottanut aika paljon voimia, vaikkei ulkona juuri pystykään paljon aikaa viettämään. Yöunet oli viime viikolla pitkiä ja lisäksi päikkärit maistuivat. Ohjelmamme loppuviikkoa kohden hiukan rauhoittui, eikä tarvinnut enää niin kovalla tahdilla käydä hoitelemassa asioita. Tämä viikko onkin alkanut ihan erimittaisilla unilla, kun herätys on ollut töiden alkamisen myötä klo 5.30...

Kaikki ihmiset ympärillä ovat olleet todella ihania ja avuliaita, vieraanvaraisuus on ollut ihan omaa luokkaansa. Pakko silti sanoa, että olen kokenut välillä tosi raskaaksi keskustelut, jotka olen käynyt henkilöiden kanssa, jotka puhuvat englantia todella vahvalla oman äidinkielen aksentilla. Sitä yrittää parhaansa mukaan saada selvää ja pysyä mukana keskustelussa, joten tuntuu epäkohteliaalta kysyä henkilöltä monesti, että anteeksi, mutta mitä yritätkään sanoa. Sitten olen päätynyt joko soimaamaan itseäni omasta ymmärtämättömyydestäni tai vaivaamaan työkavereitani jatkuvilla typerillä kysymyksilläni. Onneksi on niin kärsivällisiä ope-ystäviä ympärilläni tukena ja turvana!

Nämä ihanat kollegat ovat kyllä korvaamaton tuki ja turva!

Moni käytännön asia on edelleen kysymysmerkkinä sekä vapaa-ajan että työn osalta, mutta itse olen yrittänyt tietoisesti pitää yllä asennetta, että kaikki kyllä ajallaan selviää. Stressaaminen ei asioiden edistymistä auta ja tässä kohtaa en voi ihan hirvesti muuta tehdä, kuin nauttia olostani Dohassa. Ja senhän kyllä osaan tehdä! Pari tehokasta shoppailupäivää takana, lisäksi kävin viime viikolla ensitilassa viereisellä ostarilla hoitamassa niinkin hyödylliset ja kiireelliset asiat kuin manikyyrin ja pedikyyrin. Nyt on sitten töihin soveltuvia vaatteita hotellin vaatekaappi täynnä ja kynnet kunnossa, mitä muuta voi työn aloittamiseksi muka vielä tarvita? First things first, as they say!

First things first!

Kuumuutta on pakko yrittää kuvailla vielä tarkemmin, koska siltä ei vain tunnu pääsevän pakoon. Käytännössä olemme siis todella lyhyitä hetkiä ulkona, lähinnä silloin kun siirrymme ilmastoidusta tilasta toiseen. Välimatkat ei voi olla kovin pitkiä. Jos erehtyy laittamaan aurinkolasit päähän, ehtivät ne mennä välittömästi aivan huuruun – ihan kuten meillä Suomessa yleensä pakkaskeleillä silmälasien kanssa voi käydä. En ole koskaan ennen osannut ajatella, että myös tuuli voi olla kuuma. Sitä se nimittäin täällä todellakin on. Tuulen tosiaankin tuntee iholla lämpönä. Omassa puhelimessani sääennuste kertoo seuraavaa: ”Helteestä johtuen iholla tuntuva lämpötila on 55 astetta.” Tell me about it!

Viime torstaina kuitenkin pystyin hyödyntämään kuumuutta ja olemaan ulkona yhtäjaksoisesti peräti reilun tunnin verran. Ostin meinaan itselleni uuden joogamaton ja oli pakko päästä heti kokeilemaan sitä. Siispä tein altaalla yksikseni lämpöjoogaa. Olen harrastanut lajia Suomessa melko paljon (tosin sattuneesta syystä sisätiloissa, lämppäreiden alla), joten oli aivan ihana palata rakkaan lajin pariin omassa tahdissa ja ulkoilmassa Dohan paahtavan auringon alla. Ja mikä fiilis tuli! Hikeä todellakin nousi pintaan, mutta oli niin kivaa, että varmasti tulen hyödyntämään treenimuotoa jatkossakin. Myös uusi mattoni suoriutui haastavista olosuhteista erinomaisesti, ei liukunut yhtään ja oli ihanan pehmeä jalkojen alla. Nappiostos siis, vaikka hinta vähän suolainen olikin. Manduka yllätti!

Lämpöjoogaa hotellin uima-altaalla

Täällä elellään toistaiseksi ihan täsmälleen samassa ajassa kuin Suomessa. Valoisaa aikaa on kuitenkin eri tavalla. Täällä tulee pimeä puoli seitsemään mennessä ja pimeys iskee todella äkkiä. Ilta tuntuu tavallaan kovin pitkältä, samalla tavalla kun Suomessa talvella, kun aurinko laskee ja pimeä tulee aikaisin. Auringon laskettua lämpötila aina hiukan laskee, muttei kuitenkaan merkittävästi. Auringon laskettua on kuitenkin ehdottomasti paras aika viettää aikaa hotellin altaalla. Vesi tuntuu siltä, kuin menisi hiukan viileään paljuun. Siinä vedessä kelluessa on hauska ihailla kehittyvää kuuta. Erinomaisia hetkiä!

Perinteiset iltauinnit hotellin uima-altaalla

Näkymät altaalta

Luin paikallisesta lehdestä kuumat vinkit: ”50 ways to beat the heat”. Sieltä osui silmään, että lauantai-illalla oli luvassa full moon yogaa Sharq Village Span puistoalueella. Pakkasin uuden Manduka-mattoni matkaan ja suuntasin taksilla hotellille. Eikä ollut ihan mikä tahansa halpisketjuhotelli. Järjettömän upeat tilat, joihin sitten juoksutrikoissani hikisenä pöllähdin paikalle. Jooga pidettiin puistossa, jonka nurmialue täyttyi nopeasti lukuisista joogaajista. Ja taivaalla tosiaankin loisti täysikuu. Nurmialueen vieressä oli meri, joten joogatessa saattoi kuulla aaltojen lyövän rantaan. Joogaa ohjasi intialaissyntyinen nainen, joka puhui todella hyvää englantia. Tunti oli loistava ja tunnelma maaginen! Kun kerroin kokemuksesta työkavereille, taisin saada muutaman innokkaan mukaan ensi täysikuun aikaan!

Näkymä joogapaikan ovelta

Full moon yoga

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka laidasta laitaan täällä näkee ihmisten pukeutuvan. Esimerkiksi hotellin joogatunnilla pukeutuminen oli erittäin vapaamuotoista, toisin sanoen olkapäät oli monella näkyvissä ja osalla näytti olevan myös lyhyitä shortseja. Joskus, tosin melko harvoin, saattaa myös ostoskeskuksissa törmätä vastaavaan pukeutumiseen. Näiden täytenä vastakohtana sekä naisten että miesten osalta löytyy perinteistä erittäin peittävää tyyliä – miehillä valkoiset kaavut ja naisilla peittävät mustat burkhat. Sitten on kuitenkin nähtävissä värikkäämpää ja vapaampaa peittävää tyyliä, jossa pidetään huoli siitä, ettei ihoa jää näkyviin ja pukeudutaan huiviin, mutta muutoin vaatteiden tyyli on vapaampi ja vaatteet tyköistuvampia.

Itse edustan rentoa pukeutumista siinä mielessä, että en pidä huivia enkä kaapua ja vaatteet ovat kohtalaisen tyköistuvia, mutta olkapäät on aina peitossa ja useimmiten myös jalat peittyvät niin, että vain nilkat jäävät näkyviin. Tämä tyyli tulee olemaan myös työpukeutumisen lähtökohtana. Tyylejä on siis laidasta laitaan, mutta itsestä tuntuu tärkeältä ja myös mukavalta pukeutua kulttuurin edellyttämällä tavalla. Mitään pikkuhepeniä ei siis helteestä huolimatta voi käyttää, mutta shoppaillessa olen yrittänyt kiinnittää huomiota materiaalivalintoihin, jotta löytyisi viileitä materiaaleja ylle.

Täällä elämistä on kuvattu helpoksi. Käytännössä meitä palvellaan kaikessa. Ruokakauppojen kassalla ahkerat työntekijät pakkaavat ostokset, useilla ihmisillä pyörii kotona tehokkaat siivoojat, jotka huolehtivat kodin siisteydestä Suomeen verrattaessa erittäin edullisin hinnoin. Taksit ovat erittäin edullisia ja suurin osa kuskeista todella ystävällisiä. Pikaruokaravintoloissa roskat ja tarjottimet jätetään niille paikoilleen ja työntekijät käyvät siistimässä kaikki roskat. Ja Ikean kokoamispalvelusta nyt puhumattakaan (siitä myöhemmin alempana)… Moni näistä on tosi pieniä juttuja, mutta kun asiaa alkaa tarkemmin ajattelemaan, asetelma tuntuu jopa hiukan epämukavalta. Käytännössä olemme koko ajan palveltavina. Olen koittanut lohduttautua ajattelemalla, että ainakin kaikilla heillä on työtä, joka on toki myös tärkeä tekijä. Toivon kuitenkin, ettei oma ajatteluni ala muuttua liikaa asetelman myötä, vaan pystyisin arvostamaan jokaista mahdollisimman tasavertaisesti.

Moni ystävistäni on kysellyt, että mitä täällä oikein syödään. No eipä taida olla pikaruokapaikkaa, jota ei tästä kaupungista löytyisi. Okei, rakas Hesburger puuttuu, mutta kaikkea muuta mahdollista löytyy. Länsimaista pikaruokamättöä sekä aasialaishenkisiä sapuskaa löytyy helposti. Kaupoissa ruoka on melkoisen kallista, joten ruuan valmistaminen kotona tulee äkkiä  yllättävän tyyriiksi! Suunnitelmallisuutta siis todellakin tarvitaan! Yksi harvoista ruuanvalmistuksen huippuhetkistä hotellihuoneessamme oli ehdottomasti eiliset lettukestit! Kyllä tuli kotoisa olo!

Yhtenä iltana valmistettiin hotellilla itse
niinkin eksoottista ruokaa kuin kanasalaatit

Lettukestit hotellilla

Tuskahiki alkaa pukata päälle viimeistään siinä kohtaa, kun seuraa täkäläistä liikennekulttuuria. On todella pelottavaa ajatella, että kohtalaisen pian sitä joutuu ihan oikeasti itse auton rattiin ja keskelle tuota kaaosta. Olemme työkaverini kanssa näillä näkymin hankkimassa vuokra-autoa yhdessä. Pakettiin onneksi kuuluu kattavat vakuutukset, sillä jotenkin on sellainen fiilis, että ne saattavat tulla tarpeeseen. Rauhallisin ja luottavaisin mielin on kuitenkin pakko yrittää lähteä liikenteeseen, sitten kun sen aika koittaa. Mutta ei kyllä yhtään haittaa, että kuljetaan tämä ensimmäinen viikko työmatkat taksilla tai "vanhojen" kollegoiden kyydillä.

Työt alkoivat sunnuntaina ja meillä on tämä viikko aikaa perehtyä talon tapoihin ja saada työasioita järjestykseen ennen kuin oppilaat 6.9 innoissaan saapuvat paikalle. Pakko sanoa, että kyllä työn alkamista on jo ehtinyt odottaa todella suurella innolla!

Vielä kun oppisi, että viikko alkaa sunnuntaista!

Myös asuntoasia liikahti viime viikon lopussa eteenpäin ja sain tiedon, että saan avaimet käteen jo 6.9, vaikka alun perin oli puhetta, että asunnon saamisessa saattaa vierähtää useampi viikko. Asunnossani tulee olemaan ihana parveke, josta viime postaukseen laitoinkin näköalakuvan. Lisäksi asunnossa on yksi makuuhuone, yksi olohuone ja kohtalaisen kokoinen keittiö, josta avautuu näkymä olohuoneeseen. Lisäksi asuntoon kuuluu yksi iso kylpyhuone, jossa on wc, suihkukaappi ja amme sekä vielä pieni kylpyhuone, jossa on wc. Sanoisin, että yhtä ihmistä  varten melko mukavat tilat tulee olemaan käytettävissä! Nyt ei millään malttaisi odottaa, että pääsee muuttamaan ja purkamaan vihdoin viimein ne matkalaukut!

Muutimme keskustan hotellista pois eilen tiistaina. Ja muutto tapahtui milläpä muullakaan, kuin taksilla. Kyllä oli taksikuski pää pyörällä meidän tavaramäärästä! Koska en itse saanut vielä omaa asuntoa, pääsin muuttamaan täksi viikoksi ihanan työkaverini tyhjän asunnon lattialle nukkumaan. Siispä eilen suoraan töistä ryntäsimme Ikeaan ja ei muuta kuin petauspatjat matkaan mukaan ja taksilla uudelle asuinalueellemme, the Pearliin. Sinne asunnon lattialle sitten pedattiin siskonpedit. :)

"Montakohan taksia meidän kannattaisi
kahdelle ihmiselle ja ostoksille tilata?"

Mikään ei ole niin tunnelmallista
kuin siskonpedit tyhjän asunnon lattialla!

Nyt vain paniikilla tekemään tilausta Ikealle, jotta sitä saisi joskus jonkinnäköistä kalustetta asuntoon.  Nooh, onhan mulla ainakin se petari! :) Täällähän on siis mahdollisuus aivan maagiseen Ikea-palveluun, sillä mikäli Ikeassa tekee ostoksia tietyllä rahasummalla (joka on 2500 QAR eli noin 625 euroa), kuuluu kauppaan tavaroiden kotiinkuljetus sekä koonti. Huh huh, mikä etu, sanon minä! Voisiko Suomi ottaa tästä palvelusta mallia? Ikea alkaa olla meidän suomalaisten keskuudessa jo ihan vitsi, sillä se tuntuu olevan todennäköisin suomalaisten kollegoiden kohtaamispaikka. Suurin osa meistä on käynyt viimeisen 1,5 viikon aikana siellä neljästi ja samalla syönyt neljä Ikean lounasta. Eli mitä tulee paikalliseen ruokaan, Ikean suhteen alamme olla kohta jo eksperttejä. Täältä saa perinteisiä lihapullia, mutta myös muita hiukan paikallisempia vaihtoehtoja. Ei voi valittaa, sillä Ikeassa syöminen on suoraan verrannollista omien shoppailuhermojen säilyttämisen kanssa!

Koti-ikävä ei ole vielä ehtinyt iskeä, kun ekan viikon aikana on ollut niin hirveän paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Myös Fazerin sinistä nautittu ikävän ennaltaehkäisy-tarkoituksella, hyvin on toiminut sekin. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin, nauttien kaikista tämän upean mahdollisuuden tuomista kokemuksista – liikoja stressaamatta.

Mukavaa syyskuun ekaa viikkoa kaikille sinne ruudun taakse! Olette ajatuksissa!