Doha-kissoista ja kuun kurkistuksista

Nonni kuulkaas! Kyllä sain tänään olla ylpeä itsestäni. Ja etenkin kielitaidostani. Intensiivisen päivän ja hektisen oppitunnin keskellä olin lukemattomia kertoja toistanut kaikille oppilaille yhdessä ja jokaiselle erikseen ohjeen, että ympyröi punaisella kynälläni paras vihkoon kirjoittamasi a-kirjain. Jossain siinä noin miljoonannen toistokerran kohdalla yksi maailman herttaisin natiivipuhujaoppilaani viittasi ja sanoi pienellä äänellä "I think you mean circle, not cycle". En ehkä kestä!!!!!!! :D :D

Taitaisi tämä teos tulla tarpeeseen!

Nyt alkaa ihan vähän jo hapottamaan! En tiedä, koska olisin ollut viimeksi näin väsynyt. Uudessa työympäristössä ihan kaikki on todella uutta, alkuopetusmoodiin pääseminen ottaa aikansa, uudella kielellä opettaminen ei (todistettavasti) tule ihan itsestään, oman kodin odotuksen suhteen alkaa olla kärsivällisyys äärirajoilla, yöunet on jääneet aivan luvattoman lyhyiksi... Sanotaanko näin, että kovin paljon ei tällä hetkellä tarvita korttitalon horjuttamiseksi. Tänään tuli itku pelkästään siitä, että olin unohtanut passin kotiin ja oleskelulupakortin saaminen oli vaarassa viivästyä mahdollisesti tulevan loman yli. Lisäksi olen huolissani itsestäni, sillä olen huomannut muutaman kerran vakavasti harkitsevani kissan ottamista. Täällä kun on valtavasti hylättyjä kissapoloja. Ja sitten olisi joku, joka kotona odottaa ja jota helliä. :D Am I losing my mind here? Hullu kissanainen? Ehkä tämä kaikki hulluus lähti liikkeelle uutisesta, jonka näin facebookissa aiemmin viikolla. Tutkimuksen mukaan koirat tuntevat omistajiaan kohtaan samanlaisia tuntemuksia kuin lapset äitiään kohtaan. Ja sitten iski hillitön ikävä rakasta Sisua. <3 Ja kaiken lisäksi näin pienen kissapolon katselevan surullisilla silmillään ikkunan takaa sisään. Siitä se ajatus sitten lähti. Ja minähän en ole edes mitään tyypillisiä kissa-ihmisiä! Heikoilla jäillä ollaan!

Tämä rohkea misu tuli
 kurkkimaan ikkunan taakse
ja melkein teki mieli kaapata viereen!

Kauhea ikävä tätä murua!

Mutta kaiken keskellä voin sanoa, että pelastusrenkaana hukkuvalle toimii tieto ensi viikolla koittavasta lomasta. Johan tässä kaksi viikkoa ehdittiinkin paiskia hommia! Täällä paikalliset viettävät ensi viikolla Eid-juhlaa, joka on ymmärtääkseni hiukan kuin joulu meille, ainakin tietyllä tavalla. Lahjoja ainakin vaihdellaan! Eidin aikana muslimit tyypillisesti uhraavat lampaan ja kuulemman viime vuonna on nähnyt kaduilla, kuinka lampaita kuljetellaan autojen takalavoilla. Saapa nähdä, miltä näyttää meininki tänä vuonna. Mielenkiintoisen tästä juhlasta tekee se, ettei kukaan oikeastaan ihan tarkkaan tiedä, koska Eid-loma varsinaisesti alkaa ja kuinka kauan se kestää. Jos olen ymmärtänyt oikein, juhlan ajankohdan ja keston määrittämiseksi katsotaan taivaalle ja tutkitaan kuuta ja sen asentoa! Sillä sitten määritellään, kuinka kauan vapaapäivistä nautitaan. Viimeistään ensi viikon lopussa siis kuitenkin lomaillaan! Silloin rannalle ehdottomasti! Ajattelin myös kokeilla silmäpussien häivytykseen luomuhoitona rajattoman pitkiä yöunia!

Asuntoasiani etenevät vihdoin toivotulla tavalla, sillä saan avaimet ihanaan omaan uuteen kotiini HUOMENNA torstaina! Kuukauden symbioosissa elo kämppisten kanssa on siis päättymässä. Onneksi kämppikset jäävät vain paria kerrosta alemmas samaan taloon, niin ikävän iskiessä ovat lähellä.

Lauantaina koittaa suuri ilo ja onni, sillä IKEA toimittaa ja kokoaa tilaukseni, eli saan uuden oman sängyn! Aikamoista luksusta luvassa melkein kolmen viikon lattialla petarin kanssa nukkumisen jälkeen. Onnellisia hetkiä siis tulossa!

Kämppisten kanssa viettiin tänään "läksiäisiä" ja tutkiskeltiin lähialueemme luksuspaatti- ja ravintolatarjontaa. 

Tässä ei kohta enää mitkään
supermeikitkään auta piilottamaan
näitä silmäpusseja!
Onneksi on kuitenkin onnellinen olo.

Rakas kämppikseni! <3

Reipasta viikon jatkoa Suomen syksyyn! <3